Kaisa Kantola
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Kaisa Karoliina Kantola (1. maaliskuuta 1915 Marttila – 7. heinäkuuta 1995)[1] oli suomalainen runoilija.
Kantola väitteli 1972 tohtoriksi Turun yliopistossa, väitöskirja käsitteli Aaro Hellaakosken runoutta. Kantola kävi Heinolan seminaarin 1944, oli kansakoulunopettajana Kokemäellä, Rymättylässä ja Pöytyällä 1942–1943 ja 1950–1951, ja oli oppikoulunopettajana Laihialla ja Valkeakoskella 1944–1948. Kantola pätevöityi lehtoriksi Heinolan seminaarissa 1948–1950 ja toimi korkeakoulunlehtorina Turussa 1951–1974 sekä didaktiikan lehtorina Turun opettajankoulutuslaitoksella 1974–1977. Vt. apulaisprofessori Kantola oli 1977–1978.
Kantolan vanhemmat olivat maanviljelijä Väinö Kantola ja Anna (o.s. Salonen).
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Leikkien lukemaan. Weilin + Göös, Helsinki 1969
- Olen, enkä ole : minuus ja oleminen Aaro Hellaakosken runoudessa, väitöskirja. WSOY 1972
- Summa ja Mutikka : äidinkielen vihjekirja ala-asteelle. WSOY 1978
- Luova kirjoittaminen ; kirj. Jorma Heikkilä, Kaisa Kantola ; piirrokset Maija Raitanen. WSOY 1983
- Hiirenvilkkaa : loruja ja runoja ; kuv. Ansu. WSOY 1984
- Kokkaviisas laiva : runoja ja loruja ; kuv. Riikka Juvonen. WSOY 1987
- Lehtiavaruus : runoja. Pohjoinen, Oulu 1990
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kirjailijat – Kaisa Kantola SKS:n kirjailijamatrikkeli. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 27.6.2019. (arkistolinkki)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä, Kantola Kaisa Karoliina, Turun hautausmaa, Turku, hauta 01U.06..02.02.1, viitattu 21.3.2022